keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Roden irtojuoksutus

Juu siis roden haava paranee jalassa pikkuhiljaa mutta ei onnu tai arista joten liikuttaminen on sallittua.
Kuvissa jalassa piteli koska edellisenä päivänä ell oli poistanut ruven koska ei parantunut sen alla.
Nykyään liikutuksen ajaksi otetaan pinteli pois ja muuten pitää sitä jottei sinne mene turvetta yms.

Kuvat on otettu n,viikko sitten laitan ne ensin ja kerron sitten vähän kuulumisia.












Ratsastuskuvia kun Heidi menee löytyy mutta ovat kamerassa vielä.teen niistäkin postauksen lähipäivinä.
Heidi tosiaan on liikuttanut rodea nyt kerran tai kaksi viikossa, kukaan muu ei oikein tämän persoonan selkään halua jonka takia etsin sille nyt vuokraajan.itse en kuitenkaan ole vielä hetkeen siinä kunnossa että sen 4-6krt viikossa ratsastaisin..Ja rode kaipaa säännöllisyyttä.Pian on kontrolli ja sen jälkeen sitten aloittelen ratsastusta varmaan ensin leimulla.

Heidin kanssa kun heidi ei ole pukeista ollut mitään niin ei ole enää pahemmin pukittanut..ja ollaan testailtu nyt että tuntuu olevan parempi ilman kuolaimia joten tarkoituksena tarkistuttaa suu.

Ja kuten kuvista näkyy niin Rode ei ole miksikään palloksi muuttunut vaikka onkin lähinnä seisonut.

Heidi on mennyt myös Leimun 2krt viikossa ja äiti menee sillä aina välillä muuten sekin herra nyt toistaiseksi vapailee paljon, aina silloin tällöin joku sen kanssa jotain tekee...
Mä haluun jo ratsastamaan ja treenaamaan poikia..

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Millainen lemmikki kissa on?

Joo tä nyt ei oo mitenkään hevospostaus mutta mulla on tylsää niin haluan kirjoittaa asiasta jota olen nyt oman kissan myötä miettinyt paljon.
Siis millainen lemmikki kissa on?

Lapsena ja nuorena luulin että kissa ei ole seurallinen ja kuulin monelta myös että kissat ovat itsenäisiä ja viihtyvät enemmän omissa oloissaan ja tulevat vain silloin tällöin rapsuteltaviksi kiehnäämään ja pyytämään ruokaa.

EI, ainakaan nyt oman kissani kohdalla se ei ainakaan mene todellakaan noin.
Riiviö on aina mukana kaikessa mitä teen, oli se sitten siivous,ruuanlaitto tai vessassa käynti, ja muutenkin kaipaa eritttäin paljon hiomiota ja jos joutuu kauan olemaan "Omissa oloissaan" kun olen kotona niin alkaa naukua jossain tai tulee viereeni riehumaan :D

Myös aina kun tulee vieraita juoksee kissa ovikellon soidessa ovelle ja usein vielä maukuu, samoin kun tulen itse kotiin niin aina on naukuen ovella vastassa.

Eli oma kissani ainakin on välillä liiankin seurallinen.


Kuinka kissa sitten eroaa koirasta?
No onhan paljon eroja, ei riiviö kauan jaksa olla paikallaan jos rapsuttelen mutta ei tosin sirukaan, mutta enemmän kuitenkin kuin riiviö.

Koiran kanssa käydään lenkillä jossa tekee tarpeensa,käyttää energiaa ja saa liikuntaa.
Kissa käy hiekkalaatikolla joka siivotaan päivittäin ja lenkkejä sen kanssa ei tehdä vaan leikitään jotta kuluttaa energiaa.

Kissa on myös ainakin omassa tapauksessani hiljaisempi kuin koira.


Oma kissani tosin on erittäin koiramainen, kantaa leluja ja KENKIÄ suussaan olohuoneen matolle :D Ja tuo leluja mulle että leikittäisiin. Riiviö vaatii vielä enemmän huomiota kuin siru ikinä. Mutta yksin jäädessään on rauhallisempi eikä mitään eroahdistuta ollut jos sellaista edes kissojen kanssa esiintyy :D


Ajattelin nyt vain kirjoittaa tällaisen, koska mietin että ajatteleeko monikin kissan olevan enemmän omissa oloissa oleva eikä niin seurallinen?
Onko se sitten kiinni siitä miten kissan kanssa on pentuna ollut?
Onko sisäkissat seurallisempia kuin ulkokissat?
Onko se vain luonteesta kiinni?
Onhan koiriakin erillaisia?

Saa kommentoida ja keskustella asiallisesti aiheesta, itse olen vain tätä paljon miettinyt, koska kissan hankkimista mietin kauan kun ajattelin onko siitä seuraa edes vähän kun koira ei täällä nyt voi asua..
,Mutta kyllä Riiviö nukkuu joka yö vieressä:)








torstai 4. joulukuuta 2014

Kämppä (Esittelyä ja kissa )

Juu siis muhun on iskeny joku vimma siivota ja koristella yms ni päätin sitten esitellä mun kämpän blogiin:D

Mähän asun yksiössä Riiviön kanssa joka on siis nyt n5kk vanha tyttökissa, en tiedä onko siitä edes paljoa täällä blogissa .
Mutta ihanan seurallinen on ja osallistuu kaikkeen.

Mutta kuviin sitten


Nyt sairaslomalla tää on vakipaikka, koneella katsoen jotain leffaa tai sarjaa ja kutoen silloin jos en ole innokkaana leipomasa tai siivoamassa ja kissa juuri usein tuossa vieressä makoilee :3



Ei varmaan esittelyä kaipaa mutta siis mun nukkumapaikka, nyt vieressä apteekki pussi kun iltalääkkeet, ja yleensä edessä itse tehty matto mutta joulua varten halusin punaisen maton :D


Mulla ei ikinä kaverit nuku lattialla, viereen saa toki tulla kun kahden hengen sänky mutta on myös vierasvuode jossa saa nukkua :)
Ja joulukoristeluinto näkyy pakko oli jo kyntteliköt laittaa, musta on nyt tullu ihan höpsö:D
Kaikki on led lamppuja niin ei aiheuta tulipaloriskiä.


TV-taso ja imuri vieressä ku oon nyt ihan neuroottinen siivoja täl hetkellä ni täytyy olla esillä ;D Seinä on oikeesti yksvärinen, kuvaan tuli jotkut ihmeen varjot, näkyy myös sammutuspeite seinällä ja kissan kuivaruokasäkki ja hiekkasäkki.


Keittiökomero,joka on todella pieni, ruusukkeet somistaa kivasti ja valopallo siinäkin jo.johto teipattu seinään kun kissasta se oli muuten tosi kiva:D



Keittiö, toivon että tää fiilis pitää koti näin siistinä pysyy koska nyt on tosi viihtyisää tehdä ruokaa ja muutenkin olla kotona :)


Keittiön ikkuna ja jääkaapin ja pakastelokeron ovi näkyy.



Ja "maisemakin on ihan kiva ja oon niin rakastunut noihin jouluvalohin,toi takanurkka pitäis viel täsä siivota ettei näytä noin epämääräseltä



Ja eteinen:) Ja juu tota kengistä päätellen tääl asuu ainakin 5 ihmistä, mul vaa on kertyny kenkiä joka lähtöönn. vessan ovesta näkyy valoviiru mutta vessaa en nyt jaksanut kuvata, kaikki varmaan tietää suurinpiirtein millainen on yksiön vessa:D ja siellä tosiaan on myös kissan hiekkalaatikko.


Ja meinas unohtua, kissan ruoka paikka ja kokovartalopeili :)


Ja kissasta laitan nyt myös pari kuvaa kun en muista oonko mä laittanut aiemmin :D






perjantai 28. marraskuuta 2014

Donna (muistelu postaus)

Mua ei väsytä niin ajattelin että voisin tehdä tämän nyt niin tulee joskus tehtyä.

Juttuhan alkoi niin että selailin ht-netin ilmoituksia tarkoituksena etisä valmis kisahevonen tai isoponi ylläpitoon jolla juliakin menisi paljon..

Silmiin osui ilmoitus sh/lv tammasta uudessakaupungissa.
Ilmoituksessa luki että tamma on helppo c tasoinen ja osaa perusasiat hyvin ja on kiltti ja maastovarma.
Hinta oli vain 1200e

Miettisin että ei kun piti katsoa ylläpitoon ei myytäviä..No päätin kuitenkin että lähden katsomaan ja kokeilemaan joten otin yhteyttä myyjään.
Sovittiin päivä ja otin Julian mukaan ja lähdettiin kohti Uuttakaupunkia.

Navigaattori näytti että ajetaan keskellä ei mitään ja luultiin jo että ollaan eksytty, mutta lopulta löysimme paikan.

Ensireaktio oli "MITÄ HELVETTIÄ" siis erittäin alkeelliset olosuhteet keskellä metsää.Tarhassa seisoi yksi hevonen ja luultiin että se on silloin kutsuttu "Kukka" tai sitä nyt ei kutsuttu siellä millään nimellä.Mutta sitten eräs nainen tuli vastaan ja sanoi että tamma on jo tallissa.

Siellä se oli valmiiksi satuloituna ja suitset sain sentään laittaa itse tammalle.
Selkään en meinannut päästä ensin kun tamma juoksi karkuun mutta omistajan pitäessä kiinni onnistui sekin..


Ratsastettiin sitten "kentälle" joka oli naapurin pihassa oleva vanha kasvimaa missä ei juurikaan mahtunut menemään..Tamma oli laiska ja haluton ja erittäin jännittynyt..
Omistaja antoi mulle oksan "raipaksi" jolloin tamma kavahti taakse hieman..

Kokeilin siinä sitten ravia ja käyntiä erittäin jännittyneelltä 6v tammalla joka vaikutti kaikkea muuta kuin helppo c tasoiselta..
Laukkaa ei kentän koon vuoksi päästy edes menemään.



Kysyin myös josko olisi saanut käydä maastossa mutta kuulemma ei kun muuten tamma lähtisi käsistä..


No otin erittäin likaiselta ja jo 20min ratsastuksesta hionneelta hevoselta varusteet pois ja kysyin josko sen saisi koeajalle tai ylläpitoon..Samassa nähtiin siinä tarhaa (Missä toinen hevonen seisoi polviaan myöden kurassa ilman vettä ja heinää)ja tallia missä karsinoissa ei ollut vettä ja vain lapiollinen kuiviketta..


Nainen sanoi ensin miettivänsä ylläpitoa ja ilmoittavansa sitten, jonka jälkeen lisäsi että ensimmäinen joka tamman hakee ja antaa rahat käteen saa sen..




Siinä sitten lähdettiin ristiriitaisin tunnelmin ajamaan takaisin paraisille mutta jo matkalla laitoin omistajalle viestin että otan tamman. En tiedä miksi, en vain voinut jättää sitä sinne ja sen silmistä näki että se ei ole paha mutta se on epävarma.


1.12.2012 Omistaja toi tamman sitten 3h kestäneen lastaamisen jälkeen paraisille. Kirjoitin paperit ja sain suitset ja suojat ja riimun ja narun ja sitten se oli mun.Hevonen joka oli ollut ja ties miten kohdeltu epävarma ja pelokas eikä sillä ollut edes nimeä.

Mun luona se sai nimen Golden Primadonna eli Donna.

Se oli melko kauhean näköinen tullessaan ja erittäin epävarma...ekan kerran kun kävelytin sitä riimussa pihalla se hyppäsi pystyyn ja vieläkään ei ole siihen syytä selvinnyt..


Alkuajat tamman kanssa oli suoraan sanoen melko kauheita...Karsinassa tamma saattoi yrittää hyökätä päälle...näytti hampaita tai kaviota..korviin ei saanu koskea ja vatsaan koskeminen aiheutti myös melkoiset reaktiot..

Ratsastaessa se oli ihan erihevonen kuin minkä koeratsastin...ja olisiko ollut viikon päästä sen tulosta kun lähdettiin kentän huonosta pohjasta johtuen pellolle jossa tamma hyppäsikin kynttilänä pystyyn..


Siitä sitten alkoi kausi kun hypittiin pystyyn AINA kun tamman pysäytti ja välillä vain kun hidasti..


Minullahan ei ollut ollenkaan kokemusta pystyynhyppijöistä joten olin hieman hämmentynyt..
Muuten tamma liikkui reippaasti mutta oikea laukka oli todella pahaa kaahotusta ja vasenkaan ei ollut mitenkään valmista..Helppo c tasoa hevonen ei ollut nähnytkään ja laukka oli erittäin kovaa ja sillä oli olympiat vikoissa renkaissa alussa..

Sitten yhden ystävän neuvosta kokeiltiin hacamorea ja tamma toimi paljon paremmin niillä jolloin luultiin sillä olevan jotain suussa..Mutta myöhemmin vaihdoimme kumikuolaimeen ja tamma toimi silläkin...liikkuessa saatiin erittäin hyviä pätkiä ja ajateltiin jo että pahimman yli on päästy.


¨


Ajateltiin että tästä ei oo suunta ku ylöspäin mutta toisin kävi.
Tamma alkoi uudelleen hyppiä pystyyn ekan estetreenin  seurauksena..



Kesällä sitten Riina tuli kuviohin ja saikin yllättävän käänteen aikaan. Tamman hyppiminen väheni kun Riina osasi sitä oikein kieltää..ekalla riinan hyppykerrallahan riina taputti Donnaa esteen jälkeen ja tamma hyppäsi pystyyn..luuli sitä siis rangaistukseksi..

Riina alkoi silloin menemään tammalla enemmän ja enemmän ja sitten itse mursin jalkani niin riina hoiti donnaa kuin omaansa.:)

Hän alkoi käymään tammalla valmennuksissa ja kisaamaankin pikkuhiljaa kun ongelma pystyyn hyppiminen oltiin saatu suurinpiirtein kokonaan pois!

Kumikuolain oli tosi taas vaihdettu olympiaan kun jarrut katosi etenkin esteillä mutta enää se ei aiheutanut hyppimistä.





Riina kisasi Donnalla 50-70cm ja kaikissa kisoissa tamma käyttäytyi erttäin fiksusti! Ekoissa kisoissa taisi kerran hypätä pystyyn..Ja ainiin, mitään lastausongelmia ei ikinä edes ollut..



Riina teki hyvää työtä tamman kanssa ja en itse edes mennyt sillä kuin erittäin harvoin, en halunnut pilata riinan tekemää työtä, hänen avullaan hevosen ratsastettavuus muuttui nollasta sataan!

Maastossa kävi kerran pikku onnettomuus mutta siitäkin selvittiin, tamma rakasti esteitä ja maastoa ja etenkin peltoa.




Tamma kävi uimassa, hyppäsi ekan kerran metrin,sitä irtohypytettiin ja maastakäsiteltiin harjattiin hoidettiin ja rakastettiin.
Vieläkään en voi ymmärtää kuinka paljon tamma 2vuodessa muuttui..

Paljon tapahtui, esteradan onnettomuss valmennuksessa, oli yksi hengitystiestulehdus ja kaviokuume..Mutta kaikesta selvittiin.
Iso kiitos tamman kehityksestä kuuluu kuitenkin myös Riinalle, ilman häntä tamma ei olisi ikinä päässyt tähän pisteeseen.


Jalkani tilanteen takia ja koska Mä en oikein ikinä oppinut donnaa kunnolla ymmärtämään niin pistin sen sitten myyntiin haikein mielin..Vieläkin lämmöllä muistelen tätä tempperamenttista tammaa joka opetti niin paljon 2vuodessa.
Muistoja ei vie kukaan ja kyllä me vielä tavataan kun menen tammaa katsomaan!:)

Kiitos kaikesta Donna!